Syyt Suomen talouden ahdinkoon

Tässäpä mielenkiintoista pohdiskelua - Ihan hyvää, mut jostain olisin kuitenkin erimieltä.

Mutta kun on niin pitkä, etten jaksa kirjoittaa kaikkea mitä haluisin


http://mvlehti.net/2015/03/30/vaiettu-totuus-miksi-omistajat-ja-tyopaikat-muutavat-pois-suomesta/


Eli jos nyt oikein ymmärsin niin kirjoittaja halusi sanoa että liika verotus tappaa Suomen.

Siinä on se ongelma että Suomessa on pako olla suuret verot koska kaiken tekeminen maksaa enemmän kuin muualla, eniten lämmitys, meillä on kylmä, se on se kilpailuetu mikä muilla mailla on.  Kun yksi firma lähtee se tekee työttömyyttä ja taas tarvitaan lisää veroja maksamaan työttömille. Ja siitä se lähtee kuin dominopalikat kaikki kaatuu toisensa perään.


Toinen on just tää sosiaalietujen shoppailu. Kaikille kyllä kelpaa koulutus ja terveydenhuolto ym sos.edut mutta rikastuessaan ei ne kukaan haluakaan enää osallistua muiden maksamiseen. Se on vaan raukkamaisuutta, kommunismia.  Kommunistihan ajattelee se mikä on muiden on mun ja se mikä on mun on  mun. Ihan sama mitä niiden valekirja sanoo.


Saman tekee taitelijat jotka kaikki elää verorahoilla kunnes rikastuu niin taas; ähäps, eipäs halua enää veroja maksaa  vaan ulos Suomesta tai jotain muuta kikkailua väistellä veroja.


3. asia Johtajien suuret palkat ja palkkiot. Firmassa kaikkien työntekijöiden pitäisi saada korvaus osallistumisestaan yhtiön tulokseen, mutta johtajien mielestä vain heille kuuluu kaikki edut ja saadut hyödyt.   Tuo tyyli tappaa tahdon työntekijöistä. Ja koko soppa maistuu pirulta, vaikka miten työntekijöitä kilpailutetaan ja orjuutetaan. Siinä palaa loppuun kaikki.

Sanonta: johto ottaa suurimman riskin on just tasan väärin. Johtohan voi lyödä hanskat naulaan ja julistautua konkurssiin ja maksatta konkurssinsa kansalla, mutta tavis duunari ei voi tehdä niin vaan  velka seuraa hautaan asti. Siis johdollahan ei ole mitään riskiä, kunhan höpisee paskaa.


Tässä vaan on niin suuret valheet kyseessä ettei tavis niitä jaksa kirjoitella.


Suurin ongelma tietty on se että osa kansaa on automaattisesti paremmassa asemassa kuin muut : hurrit. Hurrien tehtävä lapsista alkaen on kiusata ja pilkata suomalaiset kilpailumarkkinoilta pois. Muutenkin kun hurreilla on kaikki Suomen virat hallussa ja päätäntävalta itsellään niin hurrit jakaa tasan kaiken hyvinvoinnin omilleen, ihan kaiken koulutuksen, työn, opiskelun ja asunnot. Noita nyt vaan suomalainen ei saa yhtä automaattisesti, vaikka mitä tekisi. Ei voi opiskella, koska sinne ei pääse mutta jos pääsee niin missä asuu kun ei ole asuntoa tai työtä millä sen kaiken maksaa?  Ne kaikki on automaattinen etu hurrien pennuille, suvun rikkauksista. Se taas tulee pitkästä historiasta kun hurrit on aina ryöstäneet ja orjuuttaneet suomalaiset.  Hurrien varallisuus on tuhansien vuosien ryöstetty perintö suomalaisilta. Ei hurreilla ole muuta taitoa kuin röyhkeys ja sadismi muunmaalaisia meitä suomalaisia kohtaan.


No mutta kuitenkin tässä maassa ei ole ikinä tarkoituskaan ollut muu kuin tehdä suomalaisista orjia jotka tappelee hurrien pitopöydistä putoilevista muruista. Aivan kirjaimellisestihan sen sanoi pm. Katainen "Avustukset kuuluu rikkaille, nehän niitä työpaikkoja luo ja sieltä niitä murusia tippuu kansallekin"  Niinpä niin miljoonia jaetaan hurreille niistä sitten leivänmurusia köyhät suomalaiset voivat tapella keskenään itselleen kun samaan aikaan hurrit naureskelee suomalaisille.


Kuivio on niin pitkä ja kiero ettei sitä tyhjentävästi pysty kirjoittamaan ikinä loppuun.

Kaikki on kuitenkin valjastettu vain yhtä tarkoitusta varten suomalaiset tekee orjanlailla rikkauksia hurreille, joilla on kaikki valta myös tuomita niskuroijat ja keksiä niille rikokset jos ei muuten tee rikoksia, mutta kaikki yhteiskuntamme ylin luokka on valjastettu samaan "demokratiaan" rahat rikkaille ja suomalaiset orjuuteen, ikuisesti. 


Ymmärrän hyvin ettei kaikki varsinkaan kundit ryhdy siihen.

Kun kunnon työstä ei saa oikeaa palkkaa on parempi alkaa ryyppäämään ja kusemaan hurrien lihapatoihin.


Hurrit on Suomen ja suomalaisten suurin Ongelma.

Nyt taas ne pakenee rahoineen (hurrit ei maksa veroja) lahden toiselle puolelle mutta tulee takas raastamaan rikkaudet itselleen, hurrien oikeudella ja kokoomuksen politiikan avustuksella ,  kun suomalaiset ovat ensin nostaneet oman maansa konkurssista pinnan yläpuolelle.


Näin tämä peli jatkuu loputtomiin. Suomalaiset tekee ja hurrit rikastuu.   JA  KAIKKI!!!!


Oli siinä muutakin saa nähdä jaksanko palata tähän asiaan Tää on niin valtava kokonaisuus, mutta ihanan mielenkiintoinen asia .

Mä toivoisin että te ymmärtäisitte joskus miltä se tuntuu tehdä työtä niska limassa 1000 kk palkalla,  kun johtajat istuu ja raiskaa työntekijöitään saaden itse 10.000 kk palkan.


SE ei motivoi - eikä motivoi se että suomalaisten verorahat menee paskamamujen pohjattomaan mahaan kun ystävämme suomalaiset makaa hoitamattomina omissa paskoissaan vanhustenlaitoksissa. 
_____________________________________________________

Kokonaan :

http://mvlehti.net/2015/03/30/vaiettu-totuus-miksi-omistajat-ja-tyopaikat-muutavat-pois-suomesta/


Vaiettu totuus: Miksi omistajat ja työpaikat muuttavat pois Suomesta?
Alla olevaa kirjoitusta on pyydetty HS:n pääkirjoitustoimitukselta julkaistavaksi nimimerkillä sen tärkeyden ja ajankohtaisuuden vuoksi. HS ei ole tekstiä julkaissut.

30.03.2015 22:26, 6384 lukukertaa

Justus Lipsius kannattaa moniarvoista ja mielipiteeltään vapaata Suomea ja pistää jutun palstalle omalla nimimerkillään.

Alla sinulla on mahdollisuus lukea virallisesti vaettu totuus ja tabu, sekä saada ainutlaatuinen näkemys niiden ihmisten tuntemuksista, jotka Suomeen sijottavat tai eivät sijoita.

Kauan eläköön avoin internet, vapaa tiedonvälitys ja mielipiteenilmaisu!
-Justus

***************
Miksi omistajat ja työpaikat häviävät Suomesta? Tämä on hätähuuto kotimaisen omistajuuden puolesta

Viime aikoina on Suomessa näkynyt uutisia merkittävien omistajien muutosta ulkomaille. On siksi syytä pohtia mistä jaloilla äänestäminen Suomea vastaan voisi johtua.

Ekonomia tulee alun perin kreikan kielen sanoista (taloudenhoitoa merkitsevä “oikonomia”, väljästi tulkittuna siis: oikos “kodin”, nemein “taloudenhoito”).

Kodin taloudenhoidosta tulee kuitenkin vaikeaa silloin, kun koti on kansantalouden kokoinen. Luvut ovat niin isoja. Miljardit eivät hahmotu. Eikä raha ole kenenkään yksityistalouden omaa sen jälkeen kun se on verojen kautta siirretty yhteiseen kassaan.

Kreikka on hyvä esimerkki: jos Kreikka olisi jonkun koti ja kodin tulot olisivat 180 rahayksikköä ja velka 170 % tuloista eli 300 rahayksikköä (luvut suuntaa antavasti miljardeja vastaavia), ei taitava kodin taloudenpitäjä normaalisti kävisi vaatimaan velan antajalta velkojen unohtamista, kun tilanne on käynyt näin pahaksi.

    Hyvä kodin taloudenhoitaja reagoisi ennen kuin velka kasvaa 300 rahayksikköön ja vähentäisi velkaantumista vähentämällä kulutustaan.

Suomi ei ole kaukana Kreikan tilanteesta. Jos Suomi olisi tavallinen koti, sen tulot olisivat karkeasti 200 rahayksikköä ja velkaa olisi 190 yksikköä. Näistä 90 yksikköä vastaa Suomen kansalaisten kodinostoon käytettyä yksityistä velkaa (miljardeina suuntaa-antavasti vastaa Suomen yksityistä asuntolainakantaa).

Toiset 100 yksikköä velkaa vastaa muuta elämisvelkaa sekä infrastruktuuria kuten terveydenhoitoa ja koulutusta (verovaroin hoidettava valtionvelka). Kun velka olisi tässä yksityiskodissa noussut näin korkealle tasolle, varmaa olisi että kulutusta olisi ajat sitten vähennetty ja velkaantuminen näin katkaistu.

Jokaista kansalaista kohden laskettu Suomen valtion velka (100 miljardia jaettuna 5,4 miljoonalla asukkaalla) on 18 500 euroa. Ja asuntovelka (90 miljardia jaettuna 5,4 miljoonalla asukkaalla) on 16 600 euroa henkeä kohden. Tasaisesti jokaista kohden laskettu velkamäärä nelihenkisessä keskimääräisessä perheessä on siis 140 000 euroa!

On siis melko helppo nähdä, että Suomen keskeinen ongelma on velkaantuminen.

Ja velkaantumista voi vähentää menoja vähentämällä.
Velkaantumista ei voi vähentää ottamalla lisää velkaa eli “elvyttämällä”, kun julkisyhteisöjen eli valtion ja kuntien vaje on luokkaa 10 miljardia euroa vuodessa.

Velkaantumista ei voi myöskään vähentää muuttamalla kansakunnan tulonjakoa, sillä tulonjaon muutokset eivät kasvata taloutta, vaan vain jakavat tuloja uudelleen kierrättämällä ne tehottomasti valtion kautta niiltä, jotka ovat työskennelleet, säästäneet ja investoineet niille, jotka eivät ole tähän itse riittävässä määrin pystyneet, vaan tarvitsevat tulonjakoa hyväkseen.

Kaikesta huolimatta Suomen talouspolitiikan fokus on pääsääntöisesti vain Suomen tulonjakokysymyksissä. Maassa, joka on millä tahansa mittareilla katsottuna yksi tasaisimman tulonjaon maista!

    Toinen Suomen talouspolitiikassa ja lehtien taloussivuilla usein toistuva teema on, pitäisikö sittenkin vielä elvyttää. Jostakin aina löytyy joku ekonomisti, joka vielä miettii tätä vaihtoehtoa, vaikka asiaa on jo koetettu vuodesta 2008, eikä asia ole kuin pahentunut.

Velkaantuminen on sijoittajan tai Suomeen investointeja harkitsevan yrittäjän yksi Suomi-ongelma.

Toinen ja vielä monin verroin pahempi ongelma on suomalaisten poliitikkojen ja median suhtautuminen yrittäjyyteen, omistajuuteen sekä pääomamarkkinoihin. Näyttää siltä, että nämä jotenkin ideologisesti ajattelevat niin, että toivottava tilanne olisi se, jos kansalaisilla vain yksinkertaisesti olisi työpaikka ja kaikki olisivat tulonsaajia. Mieluiten vielä niin, että kaikki olisivat samanpalkkaisia.

Kun Suomi on kuitenkin pieni, syrjäinen ja tiukan yhtenäiskulttuurin maa, tarttuu tämä poliitikkojen ja median negatiivinen, välillä jopa vihamielinen suhtautuminen omistajuuteen, vaurauteen ja pääomamarkkinoihin koko kansaan.

Mutta työpaikkoja ei ilmaannu tyhjästä. Pääomaa on oltava maassa omasta takaa tai sitä on tultava investointeina maahan. Jonkun pitää käyttää vaivalla ja pitkäaikaisella säästämisellä tai työllä hankittua pääomaa työpaikkojen luomiseksi (harvoilla onnellisena perintönä saatua). Ja pääoma tarvitsee tuoton, muuten se hakeutuu muualle.

Tässä suhteessa Suomi muuttuu joka hallituskausi huonompaan suuntaan, mikä on vaarallista jo lähtökohtaisesti pääomaköyhässä maassa.

Hyvässä tarkoituksessa tehty poliittinen tulonjakopuuhastelu on johtanut siihen, että verotus on noussut tasolle, joka ajaa investointeja ja pääomaa Suomesta poispäin. Ja nykyinen valtiovarainministeri on todennut edelleen useassa haastattelussa: “pääomaverotusta voisi kiristää”, “rikkaimpien verotusta voisi kiristää ja tehdä verotuksesta oikeudenmukaisempaa”. Näin siis samaan aikaan kun hän sanoo, että Suomeen tarvitaan talouden kasvua.

    Sisäisesti täydellisen ristiriitainen lausunto, joka esimerkiksi HS:n taloustoimituksessa menee läpi kuin donkki koripallorenkaasta. Kukaan ei ihmettele yhtään.

Hyvää tarkoittavan, mutta markkinatalouden vastaisen tulonjakopuuhastelun vaarallinen puoli on se, että kun korkea verotus ylittää tietyn tason, se poistaa kaikki insentiivit tehdä enemmän työtä, säästää enemmän ja investoida enemmän. Tämä raja on Suomessa ylitetty jo aikaa sitten. Ja vain työtä tekemällä, säästämällä ja investoimalla syntyisi talouskasvua.

Loputtoman tulonjakopuuhastelun toinen puoli on se, että siinä mennään aina julkinen talous edellä. Katsotaan valtion tuloja ja menoja ja mietitään, miten veroruuvia kiristetään samaan aikaan kun tehdään pyhiä lupauksia että leikataan jotain. Kuitenkin lopulta leikkaukset yleensä perutaan. Poliittinen kakofonia on lisääntynyt tällä hallituskaudella pisteeseen, jossa yhtäkään rakenteellista muutosta ei pystytä toteuttamaan. Ennen Suomen hallitukset toimivat linjakkaammin.

Veroruuvin kiristämisessä yksityinen sektori nähdään pelkkänä veropumppuna, jota pumpataan niin kauan kuin mikään ei enää taloudessa liiku. “Unohda yksityinen talous ja elä tulonsiirroilla” -politiikan päätepiste ollaan näinä viikkoina ja kuukausina saavuttamassa Kreikassa. Siitäkään ei Suomessa haluta ottaa yhtään opiksi.

    Kieltämisen kautta saavutettu onnellinen valhe on parempi kansalaisille, kuin epämukava totuus, poliitikot ajattelevat. Ja lehtien taloustoimitukset eivät tätä kyseenalaista.

Investointien ja pääomien ajaminen maasta voidaan tehdä myös Kreikkaa hienovaraisemmin ja tästä löytyy toinen Eurooppalainen esimerkki Ranskasta. Yllätys?

Monille suomalaisille tämä on yllätys siksi, että tämän Euroopan tärkeän taloudellisen koelaboratorion esimerkiksi HS:n taloustoimitus on käytännössä ohittanut uutisoinnissaan.

Ranskan viime vuosien talouskokeilun aluksi presidentti Hollande piti kuuluisen poliittisen puheensa tammikuussa 2012. Vaalikampanjansa aikana hän halusi vakuuttaa kannattajakuntansa ja varoitti äänestäjiä “näkymättömästä, kasvottomasta uhasta Ranskalle. Tämä vihollinen on pääomamarkkinat”. Sen jälkeen hän nosti verot 75 prosenttiin yli miljoona euroa vuodessa ansaitseville.

Tämän kaiken hän teki tilanteessa, jossa Ranskan pääomainvestoinnit olivat jo muutenkin pudonneet murto-osaan edeltävän 10 vuoden jakson aikana.

Vuosien 2012 – 2014 välisenä aikana Ranskan taloudesta sitten sammuivat niin sanotusti viimeisetkin valot. “Verota kunnes mikään ei liiku” -politiikka oli tullut tiensä päähän, ja Ranskan talouskasvu oli olematonta. Kasvu on ollut naapurimaata Saksaa jäljessä jo pitkään. Mutta Hollanden taloushölmöilyjen jälkeen sekä ranskalaiset että ulkomaiset investoijat alkoivat massoina siirtyä muualle kuin Ranskaan.

Kuitenkin presidentti Hollande tunnusti lopulta virheensä ja elokuussa 2014 hän palkkasi entisen investoinpankkiiri Emmanuel Macronin talousministeriksi. Vuoden 2015 alussa presidentti Hollande on poikkeusjärjestelyin saanut läpi vastahakoisessa Ranskan parlamentissa joitakin yritys- ja yrittäjämyönteisiä lakeja.

Kuvaavaa tästä episodista on se, että esimerkiksi HS:n taloustoimitus antoi varsin laajasti tilaa uutisoinnissa Ranskan 75 % verolle. Olihan se oikeudenmukaista, niin sanotusti. Ja rivien välissä viesti oli tietysti selvä: Ranskan mallia vaan käyttöön muuallakin, niin asiat hoituu ja kaikki ovat tasa-arvoisia ja tyytyväisiä.

Mutta kun 75 % vero poistettiin, tämä uutisoitiin HS:n uutispalstalla, jonka nimi on kuvaavasti “lyhyesti”. Vain maininta, Ranska poistaa miljonääriveron. Ja se siitä riitti. Ei mitään tausta-analyysiä syistä ja seurauksista.

Tavalliset ihmiset alkavat Suomessa oivaltaa, että Suomella menee huonosti:
– Suomen työttömyys on sitkeästi 10 % tuntumassa ja ihmisten käytettävissä olevat tulot niin pienet, että jopa vähittäiskaupassa Stockmannilla ja Keskossa nähdään vuositasolla 2 – 7 % myynnin pudotuksia.
– 10 miljardin julkinen “kestävyysvaje” ahdistaa melkein kaikissa uutislähetyksissä.

Ihmiset alkavat kysyä onko tämä uusi normaalitilanne.
Minä en usko, että on, vaan luulen että Suomen parhaat päivät ovat vielä edessäpäin. Sitä ennen kuitenkin tarvitaan perustavanlaatuista uutta viritystä Suomen talouspolitiikkaan ja verotukseen.

Tarvitaan suuri talouspolitiikan ja verotuksen muutos, joka palkitsee työntekoa, säästämistä ja investointeja. Vain säästämällä, työtä tekemällä ja investoimalla syntyy taloudellista kasvua. Näitä kaikkia pitää palkita, ja taloudellisten ponnistusten lisääminen pitää tehdä houkuttelevaksi.

Tarvitaan laaja talous- ja verouudistus, jossa se, joka tekee enemmän, saa myös enemmän.

    Tällä hetkellä suomalainen talous- ja verosysteemi on perverssi: se joka tekee työtä enemmän, säästää tai investoi enemmän, joutuu palkkioksi ponnistusten lisäämisestä alati tiukemman veroprogression alle.

Yksi maailman kovimmista veroprogressiosta tappaa lopulta kaiken taloudellisen aktiviteetin lisäämisinnon ja investointialoitteellisuuden.
Sivutuotteena se lamauttaa tavalliset ihmiset optimoimaan tulonsiirrot. Miksi lisätä taloudellisia ponnistuksia, kun se ei hyödytä mitään, vaan ponnistusten kautta saadut taloudelliset hedelmät leikataan pois verojen kautta ja jaetaan tulonsiirtojen optimoijille?

Minusta myös Suomen lehdistön taloustoimituksen pitäisi tehdä kriittistä itsetutkiskelua. Ideologinen luokkataistelu palkansaajien ja työnantajien välillä pitäisi korvata tiukalla talousanalyysillä siitä, mitkä tekijät johtavat lopulta kansakunnan vaurastumiseen ja taloudelliseen menestykseen. Sen tulisi olla kaiken ohjenuora ja korvata pikkusievä kansallisen kaunapolitiikan pyörittäminen lehtien taloussivuilla.

Jokainen yksittäinen investointi Suomeen, tai investoimatta jättäminen, on aina kannanotto investoinnin kannattavuuteen ja investointi-ilmapiiriin joka maassa vallitsee. Tämä unohtuu aivan liian usein. Perintöverojen vuoksi Suomesta pois tapahtuvat muutot ovat vain jäävuoren näkyvä huippu. Paljon suurempi ongelma on talouskasvun puute, joka johtuu siitä että Suomi ei enää ole houkutteleva ja kannattava investointikohde.

Talouskasvua ei tule, ennen kuin yrittäjät ja sijoittajat sekä pääomamarkkinat löytävät Suomesta houkuttelevan maan. Sen eteen ei ole Suomessa vielä ymmärretty tehdä mitään, vaikka nykyinen meno on seurausta liian korkealle viritetystä valtion osuudesta taloudessa.

Taloushistoria osoittaa, että
– Neuvostoliittossa julkisen sektorin noin 90 prosentin osuus johti talouteen, jossa ihmiset söivät parhaillaan vain kaalia ja lopulta täydelliseen romahdukseen.
– Samoin Puolassa ja Unkarissa rautaesiripun aikaan yritettiin 60-70 % julkisen sektorin osuutta. Sekään ei toiminut, vaan myös siellä ihmiset söivät kaalia ja siitä tarpeekseen saatuaan valitsivat lopulta markkinatalouden.
– Miksi sitten Suomessa toimisi noin 60 % julkisen sektorin osuus BKT:sta? Oma veikkaukseni on että vuodesta 2008 asti jatkunut talouden piiputtaminen on merkki siitä, ettei se toimi Suomessakaan.
Yllä olevaa ei vaan vielä ole oivallettu poliitikko- ja mediapiireissä. Kestää aikansa, ennen kuin talouden mekanismit menevät kansantalouden läpi, ja nyt tämä aika on Suomessa menossa.

Jos muutosta ei saada välittömästi aikaan, kansantalous Suomessakin tulee karahtamaan kiville, kuten aiemmin Portugalissa, Espanjassa ja Kreikassa.
_______________________________________


Nimimerkki: “Ulkosuomalainen sijoittaja”(*),
Kirjoittaja ollut mukana sijoittajaryhmissä muun muassa seuraavissa transaktioissa:
– Suomalaisen teknologiayrityksen kannattavassa myynnissä Suomesta USA:aan.
– Epäonnistuneen yrityksen konkurssia edeltäneissä sijoituksissa, joista seurauksena merkittävä henkilökohtainen tappio.
– Teknologiayrityksen menestyksekkäässä myynnissä Googlelle USA:ssa.
– Suomalaisen kasvuyrityksen menestyksekkäässä kasvattamisessa 6 miljoonan euron liikevaihdosta reilun 60 miljoonan liikevaihtoon ja myynnissä edelleen pääomasijoittajalle.
– Kirjoittaja on viihtynyt viimeiset reilut 10 vuotta Suomen ulkopuolella.

(*) Nimimerkin takana piileskely johtuu kirjoittajan negatiivisista kokemuksista, mitä on saanut kohdata, kun mielipiteet poikkeavat Suomen konsensuksen mukaisesta talousliturgiasta. Kirjoittaja haluaa suojata perhettään ja läheisiään ikäviltä kaunanpurkauksilta.